Skip to content

Terapiakeskus Puro

Kielen liikelaajuus on osa kokonaisterveyttä – kireän kielijänteet vaikutukset voivat ulottua kauas

Puheterapeuttina kireisiin kielijänteisiin törmää suhteellisen usein kun kireys vaikeuttaa äänteiden oppimista.  Perheiden kertomana kielijänteitä ei  neuvoloissa tai lääkärien vastaanotoilla juurikaan huomioida tai  niitä jäädään helposti seurailemaan kunnes lapsi on esimerkiksi 5-vuotias. Äänteiden oppiminen ja puheen tuotto on kuitenkin vain jäävuoren huippu kielijänteestä puhuttaessa.

Kielen lepoasennon tulisi olla aina ylhäällä, ei suun pohjalla.  Näin myös nieltäessä. Kielen lepoasento suulaessa ohjaa mm. hammaskaaren ja suulaen kasvua. Kireä kielijänne voi ohjata koko kasvojen alueen kasvusuuntaa  väärin, ja näkyä niin kasvojen piirteissä kuin purennassa (Yoon, ym. 2017; Meenakshi & Jagannathan, 2014). Kireän kielijänteen seurauksena näkee usein lapsia tai aikuisia, joilla kielen lepoasento on suun pohjalla ja suulaki kapea ja korkea. Korkean suulaen muodolla on todettu olevan selkeä yhteys usein toistuvien, varhain alkavien välikorvatulehdusten välillä (Kim ym. 2008).  Suulaki on myös nenän pohja, joten jos suulaki on korkea, se vie volyymia nenähengitykseltä.  Tästä seuraa suuhengitystä, joka puolestaan on epäedullista mm. leukojen ja purennan kehitykselle (Harari ym. 2010).  Kasvojen ja ylähengitysteiden rakenteiden poikkeamien on todettu olevan selvässä yhteydessä uniapnean syntyyn lapsilla (Ikävalko ym. 2012). Hyvällä unella taas on suuri merkitys esimerkiksi keskittymiseen ja muistiin.  Uniapneaa on todettu esiintyvän ADHD-lapsilla runsaasti (Sedky, Bennet & Carvalho 2014). Kireä kielijänne voi aiheuttaa lihasjännityksiä, huonoryhtisyyttä ja päänsärkyä (Olivi ym. 2012).

Kielellä ja kielen liikelaajuudella on suuri merkitys syömisessä. Kieli ohjailee ruokaa suussa ja kohti nielua. Kielen liikelaajuus vaikuttaa siis paljon ruuan käsittelyyn suussa, syömisen onnistumiseen. Pienillä lapsi kireä kielijänne voi näkyä vaikeutena kiinteisiin ruokiin siirryttäessä, mutta jo imetyksen onnistumiseen kielen liikelaajuus vaikuttaa merkittävästi. Kielijänteen vapauttaminen vähentää imetyksen pulmia merkittävästi, tämä on todettu useissa tutkimuksissa. Kotlown (2016) tutkimuksessa 194 vauvasta 93 prosentilla refluksi oli poissa kaksi viikkoa kielijänteen vapauttamisen jälkeen.  Tulos liittyi syömisen helpottumiseen ja ilman nielemisen loppumiseen. Martinellin ym. (2015) tutkimuksessa todettiin kielijänteen vapauttamisen jälkeen vauvojen syövän tehokkaammin ja imetyskipujen vähentyneen.

Kielijänteen vaikutukset voivat ulottua siis hyvinkin kauas, tässä mainittuna vain joitakin.

Kielijänteen arviointi ei ole helppoa. Samankin näköiset kielijänteet voivat aiheuttaa hyvin erilaisia toiminnan rajoitteita, on otettava huomioon kokonaisuus (yleinen lihasjänteys, suunpohjan elastisuus jne). Nykyään kielijänne määritelläänkin toiminnan, ei ulkonäön kautta. Ulkonäkö on aina toissijaista.  Kireä kielijänne ei häviä itsekseen.  Kielijänteiden kudoskoostumus vaihtelee, mutta kireissä kielijänteissä on todettu olevan paljon tyypin 1 kollageenia, joka ei veny (Martinelli ym. 2014). Venyttely voi vapauttaa kireän kielijänteen aiheuttamia kireyksiä esimerkiksi suun pohjasta, mutta itsessään kielijänne ei veny.

Kireä kielijänne ei siis ole vain  R-asia. Kireä kielijänne vaikuttaa terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn laajalti, kielijänne on osa kokonaisterveyttä.

 

HM3.0

Kirjoittanut:

Heidimaria Väkeväinen
Puheterapeutti, FM.

LÄHTEET

 

Harari, D., Redlich, M., Miri, S., Hamud, T. & Gross, M. (2010). The effect of mouth breathing versus nasal breathing on dentofacial and craniofacial development in orthodontic patients. Laryngoscope, 120(10):2089-93.

Ikävalko, T., Tuomilehto, H., Pahkala, R., Tompuri, T., Laitinen, T., Myllykangas, R., Vierola, A., Lindi, V., Närhi, M. & Lakka, T. (2012). Craniofacial morphology but not excess body fat is associated with risk of having sleep-disordered breathing – The PANIC Study (a questionnaire-based inquiry in 6-8-year-olds). European journal of Pediatrics, 171(12), 1747-1752.

Kim, S.J., Donovan, D.M., Blanchard, S.B., Kowolik, J.E., Eckert, G.J. (2008). The relationship between acute otitis media and the anatomic form of the hard palate. Pediatric Dentistry, 30(1): 9-14.

Kotlow, L. (2016). Infant Gastroesophageal Reflux (GER-Bening Infant Acid Reflux) or just Plain Aerophagia? International Journal of Child Health and Nutrition 5; 10-16.

Meenakshi, S. & Jagannathan, N. (2014). Assessment of lingual frenulum lenghts in skeletal malocclusion. Journal of Clinical and Diagnostic Research: JCDR, 8(3):202-4.

Martinelli, R., Marchesan, I., Gusmao, R., Honorio, H., & Berretin-Felix, G. (2015).  The effects of frenotomy on breastfeeding. Journal of Applied Oral Science, 23(2): 153–157.

Martinelli, R., Marchesan, I., Gusmao, R., Rodrigues, A. & Berretin-Felix, G (2014). Histological characteristics of altered human lingual frenulum. International Journal of Pediatrics and Child Health, 2:5-9.

Olivi, G., Signore, A., Olivi, M. & Genovese M.D. (2012). Lingual frenectomy: functional evaluation and new therapeutical approach. European Journal of Paediatric Dentistry, 13(2):101-6.

Sedky, K., Bennett, D.S. & Carvalho, K.S. (2014).  Attention deficit hyperactivity disorder and sleep disordered breathing in pediatric populations: a meta-analysis. Sleep Medicine Rewievs, 18(4):349-56.

Yoon, A., Zaghi, S., Weitzman, R., Ha, S., Law, C., Guilleminault, C. & Liu, S. (2017). Toward a functional definition of ankyloglossia: validating current grading scales for lingual frenulum lenght and tongue mobility in 1052 subjects. Sleep and Breathing, 21 (3):767-775.

Kirjoita kommentti





Scroll To Top